Maailmalta takaisin Hämeenkyrön maisemiin
Kun Hanna Sankamo ajaa Mahnalan kautta kotiin Vesajärvelle, hän huomaa usein hidastavansa vauhtia. Peltoaukeat, järvet ja tutut maisemat herättävät joka kerta saman tunteen. Täällä olen kasvanut, täällä ovat juureni ja tänne halusin lopulta palata.
Hanna syntyi ja vietti koko lapsuutensa ja nuoruutensa Hämeenkyrössä, Mahnalan kylässä. Isä toimi poliisina ja äiti oli kotirouva. Hämeenkyrössä Hanna kävi koulut ja kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenkyrön yhteiskoulusta vuonna 1969.
Kouluajoista on jäänyt lämpimät muistot.
– Jälkikäteen ajateltuna se oli huoletonta aikaa. Äitini oli kotona, ja koulusta tullessa ruoka odotti aina valmiina pöydässä. Meillä oli aivan loistava luokka ja paljon hyviä ystäviä. Moni niistä ystävyyssuhteista on säilynyt tähän päivään asti.
Nuorena maailma kuitenkin kutsui. Tarkoitus oli lähteä Ruotsiin vain lyhyeksi aikaa, mutta muutaman kuukauden mittaiseksi suunniteltu jakso venyi vuosiksi. Elämä vei myöhemmin myös Yhdysvaltoihin, ensin Floridaan ja sitten Arizonaan.
Alun perin Hanna ajatteli viipyvänsä Ruotsissa vain muutaman kuukauden.
– Lopulta jäin vuosiksi, opiskelin lakia, tein pitkän uran pankkialalla, ja myöhemmin elämä vei myös Yhdysvaltoihin. Välillä tuntui lähes uskomattomalta, että tilapäiseksi tarkoitettu matka kasvoi yli neljän vuosikymmenen mittaiseksi elämäntaipaleeksi.
Hanna asui vuosikymmeniä ulkomailla, mutta ajatteli usein kotiseutuaan. Säännölliset vierailut Suomessa säilyttivät tunteen juurista kotipaikkakunnalla.
Paluu kotiseudulle
Eläkkeelle jäätyään Hanna Sankamosta alkoi tuntua yhä selvemmin, että hän halusi takaisin Suomeen. Iän myötä kasvoi arvostus sellaisia asioita kohtaan, joita Suomessa pidetään helposti itsestäänselvyyksinä. Turvallisuus, puhdas luonto, vuodenaikojen vaihtelu ja toimiva arki.
Hanna Sankamo
Olin poissa pitkään, mutta koskaan ei ole tullut tunnetta, että olisin ulkopuolinen.
Hanna palasi Suomeen vuonna 2012. Aluksi hän asui Tampereella, mutta jo seuraavana vuonna hän löysi kodin Vesajärveltä. Paluu Hämeenkyröön tuntui yllättävänkin luontevalta.
– Täällä olivat ystävät, tutut maisemat ja kaikki ne muistot, joiden keskellä olin kasvanut. Olin poissa pitkään, mutta koskaan ei ole tullut tunnetta, että olisin ulkopuolinen.
Yksi asia on noussut vuosien myötä yhä tärkeämmäksi. Turvallisuus. Kun on asunut eri puolilla maailmaa, sitä osaa katsoa Suomea vähän eri näkökulmasta.
Hän kertoo monesti ulkomailla asuville ystävilleen suomalaisesta arjesta.
– Kerron muun muassa, että täällä lapset voivat kulkea yksin kouluun ja ihmiset liikkuvat luonnossa ilman huolta. Monessa maassa sitä pidettäisiin poikkeuksellisena. Suomessa se on normaalia.
Arjessa tärkeässä roolissa ovat myös ihmiset. Vesajärveltä löytyy mukavat naapurit. Kyläläiset tuntevat toisensa, ja pitävät yhteyttä.
– Vietimme esimerkiksi juhannusta yhdessä isolla porukalla. Sellainen yhteisöllisyys tekee elämästä viihtyisää.
Luonto on aina kulkenut mukana
Luonto on tärkeä osa Hanna Sankamon arkea. Hän kävelee paljon luonnossa, valokuvaa, marjastaa ja sienestää. Mustikka on Hannan suosikkimarja.
Lapsuuden muistotkin liittyvät vahvasti luontoon. Hanna oppi uimaan Mahnalan rantavesissä. Lapsuudessa vietettiin paljon aikaa ulkona, järvien ja metsien keskellä. Jo lapsena rakentunut tiivis suhde luontoon on säilynyt läpi elämän.
Hanna Sankamo
Monesti ajattelen, ettei tällaista maisemaa voi pitää itsestäänselvyytenä.
Luontosuhde näkyy myös siinä, miten hän katsoo kotikuntaansa.
– Kun ajan Mahnalan maisemissa tai kävelen Vesajärven ympäristössä, huomaan edelleen pysähtyväni ihailemaan näkymiä. Monesti ajattelen, ettei tällaista maisemaa voi pitää itsestäänselvyytenä.
Juuri luonto on yksi niistä asioista, joista hän puhuu eniten myös ulkopaikkakuntalaisille.
– Käyn usein Mannanmäen näkötornilla. Sieltä avautuvat hienot näkymät ympäröiviin maisemiin. Täällä on paljon historiaa, kulttuuria ja paikkoja, joita kannattaa tulla katsomaan kauempaakin.
Vaikka Hämeenkyrö on luonnonläheinen, se ei tarkoita syrjäisyyttä. Hanna Sankamo arvostaa sijaintia. Tampere on lähellä ja asuminen Hämeenkyrössä kohtuuhintaista. Kunta kasvaa ja kehittyy.
Hanna itse on käynyt Mahnalassa koulua. Tuolloin oppilaita koulussa oli vain noin 30-40. Nyt oppilasmäärä kipuaa kahteensataan. Ilmiö kertoo siitä, että alue vetää puoleensa lapsiperheitä, ja uskoa tulevaisuuteen riittää. Peruskoulujen lisäksi lukio on Hannalle yhtä lailla tärkeä osa kunnan elinvoimaa.
– F. E. Sillanpään lukio on yksi Hämeenkyrön vahvuuksista. Minusta on tärkeää, että nuorilla on mahdollisuus saada laadukasta opetusta omassa kotikunnassaan.
Kasvun rinnalla on kuitenkin yksi toive. Se, että luonto säilyy.
– Metsät, järvet ja maisemat ovat sellaisia asioita, joita ei pidä pitää itsestäänselvyyksinä.
Koti, johon palata
Paluun jälkeen suhde kotikuntaan on vain vahvistunut. Hanna Sankamo ajatteli tuntevansa Hämeenkyrön hyvin jo nuorena. Vuoden ulkomailla ovat kuitenkin avartaneen maailmankuvaan ja tuoneet mukaan aivan uudenlaista arvostusta kotikuntaa kohtaan. Hämeenkyrö on parempi paikka, kuin Hanna edes muisti.
Hanna Sankamo
Olen saanut nähdä paljon maailmaa, mutta koti tuntuu kodilta vain täällä.
Maailmalla vietetyt vuodet ovat antaneet vertailukohtaa, jota harvalla on.
– Olen asunut eri maissa ja nähnyt monenlaisia yhteiskuntia. Sen vuoksi osaan arvostaa entistä enemmän sitä, mitä meillä täällä on. Turvallisuus, luonto, toimivat palvelut ja läheiset ihmiset eivät ole kaikkialla maailmassa itsestäänselvyyksiä.
Hetken mietittyään hän lisää vielä yhden asian.
– Olen saanut nähdä paljon maailmaa, mutta koti tuntuu kodilta vain täällä. Hämeenkyrö on minulle enemmän kuin asuinpaikka. Se on paikka, johon kuulun.
Ja juuri siksi tulevaisuuden suunnitelmakin on yksinkertainen. Hanna voi matkustella ja käydä tutkimassa maailmaa jatkossakin. Hämeenkyröön hän kuitenkin aikoo palata aina.
– Hämeenkyröstä en enää lähde pois.
